Mieli liikkuu nollasta sataan alle sekunnin. Hurjan hyvästä karmean surkeaan ja takaisin. Olen uteliaampi kuin minun kannattaisi olla. Parempi olisi, kun en joitakin asioita ajattelisi ollenkaan.

Sitä tänään luvattua maatuska-nukkea odotan, jos vaan se löytyy. Ja postikorttia.

Illalla juon olutta seurassa, jossa hänetkin tunnetaan, muttei niinkuin meillä. Siellä hän on politikko, järjestöjyrä, hauska mies. Täällä hän on jotain muuta, vaikka en ihan tiedä mitä. Osannenko olla oikein siinä?

Jokaisesta tunnista, jona en mieti asioita, joilla ei ole merkitystä, kiitän kovin.

Mikä minussa huutaa, ettei kaikki ole oikein?