Miksi minä olen vihainen?

Minä olen vihainen siksi, kun minulla on nöyryytetty olo. Minä olen vihainen, koska minusta tuntuu, että minulle ei annettu kaikkia palasia, joiden pohjalta päättää itse.

Minä olen vihainen, koska sinä valehtelit minulle. Minä olen vihainen, koska toinen tiesi minusta, mutta minä en toisesta. Minä olen vihainen siitä, että jätit sen kortin minun keittiööni ja nauroit sille asialle kanssani. Aika epäkunnioittavaa meitä molempia kohtaan.

Minä olen vihainen siitä, ettet voinut suoraan sanoa, että olet nähnyt ja ollut yhteydessä, vaan kielsit, kun kysyin. Tiesit varmaan, että minä olisin ilmoittanut jääväni jo sillä pysäkillä kyydistä. Tiesit ihan varmasti, mitä mieltä minä näistä kuvioista olen. Muuten olisit kyllä varmasti kertonut, kun suoraan kysyttiin. Et kai sinä ihan huviksesi jättänyt kertomatta? Kyllä varmasti ymmärsit, mitä seurauksia kertomisella olisi. Sinä et ole tyhmä.

Minä olin kertonut sinulle, miten tämä asia on minulle tärkeä, että minä mieluummin tiedän itse heti, ettei minun tarvitse arvailla jälkeenpäin. Sinä asetit minut haluamattani kilpailutilanteeseen. Vaikka tiesit, että se on ehdottomasti se tilanne, jossa en halua olla.

Moraalista ylemmyyttä ei kannata tuntea siitä, ettei mekaanista peniksen painumista emättimeen tapahtunut samoina päivinä molempien kanssa. Et sinä oikeasti kuvitellut, että voit olla yhteydessä tai tapailla naista, joka sinuun on tosi ihastunut, ihan vaan kaverihengessä mutta piilossa. Siksi sinä et minulle asiasta kertonutkaan, vaikka kysyin. Vaikka onhan se hyvä katsoa, että seuraavalla pellolla ruoho on ainakin yhtä vihreää ja saatavilla kuin edellisessä ennen kuin hyppää aidan yli.

Sinä veit minulta mahdollisuuden valita. Sinä veit minulta sen mahdollisuuden itse päättää tunteistani. Sinä annoit minun olla surullinen, kun minun olisi pitänyt saada olla välinpitämätön, helpottunut tai kiukkuinen.

Sinä annoit minun puolustella sinua ystävilleni, kun he sanoivat, että varmasti on jo uusi pillu katsottuna. Minä puolustin sinua, koska uskoin, ettei kyse ollut nyt siitä.

Minä olen vihainen, koska hän tiesi minusta ja minä en hänestä. Se kertoo siitä, miten paljon sinä minua ja tunteitani kunnioitat. Minulla on nöyryytetty olo. Siinäkin mielessä, että hän tiesi minun olemassaolostani, eikä se ollut asia eikä mikään. Merkityksetön pikku sivuasia, joka toisaalta sitten kertoo siitä, miten sinä olet minusta puhunut ja tilanteesta. Kiitos tästä arvostuksesta.

Sinä kehtasit antaa minun leipoa kakun. Sinäkin päivänä naureskelit käyntikortin liian ruskettuneelle kuvalle. Ja jätit sen minun hyllyyni. Häpeäisit edes. Ei tullut mieleen vaikka sanoa, että "no itseasiassa..."?

Sinä annoit minun itkeä siinä ja olla olematta sinulle vihainen, kun todellisuudessa minulla olisi ollut ihan syytä olla vihainen, jos ei muuten, niin ainakin itsekunnioituksen säilyttämisen takia. Sinä tiesit, että tämä on minulle tärkeä asia, etkä välittänyt.

Minulla on hyväksikäytetty olo. Odotit, kunnes sait elämäsi siihen kuntoon, että voit siirtyä vaivattomasti seuraavaan. Tunnen olevani ajankulu, varasänky, lomapaikka, käytetty, hyödynnetty, kuiviin puristettu, ja tarpeettomana nurkkaan heitetty.

Sinä käytit minua kuin halpaa rukkasta.

Juuri nyt minun on hyvn vaikea uskoa sinua, kun sanot, ettei se "ero" tästä johtunut. Minä jäin kakkoseksi ja mielelläni olisin sen tiennyt ennen kuin tein itsestäni täyden idiootin. Tämä ei ole sitä, kun ei halua olla kenenkään kanssa, tai edes panna ketään.

Minua vituttaa, että sinä annoit minun surra jotain, jota ei ollut olemassakaan. Ja minä hölmö vielä kaipasin sinua. Minulla olisi ollut oikeus tietää ja valita itse. Minulla olisi ollut oikeus tietää asioista, jotka vaikuttavat myös minuun. Minulla olisi ollut oikeus säilyttää itsekunnioitukseni siinä yhdessä ja ainoassa asiassa, mitä pyysin.

Minä hölmö luulin, että sinä tiedät, mitä kunnioitus tarkoittaa. Minä jopa kuvittelin, että sinä todella ymmärrät, että ainoa asia, mitä minä sinulta vaadin, oli rehellisyys näissä asioissa, kun mitään muuta ei ollut sovittu. Ei onnistunut sitten sekään. On se vaan kai sitten niin helvetin vaikeaa.

Käytä päätäsi. Et sinä ole tyhmä.

Vedä käteen, tai ihan mihin reikään haluat (vaikka se reikä "ei ole mun tyyppiä, liian ulkonäkökeskeinen ja tykkää varmaan kendon pelaajista"). Sinun sanojasi, ei minun.