Rakas, rakas juokseminen.

Juoksen aina liian kovaa. Keskityn siihen, miten sydän hakkaa ja jalkoja polttaa. Hengitän rauhassa. Ajatus pysähtyy, kun polku jalkojen alla kiemurtelee.

Ylämäessä menen vielä vähän kovempaa. Hiki valuu pitkin poskia ja niskaa.

En pelkää, en murehdi, en odota, en jännitä. Liike, musiikki ja hengitys vievät tilaan, jossa on vain tie ja minä.

Siunattu syksy, tuo monta mailia jalkojen alle.