Iltapäiväkahvilla naurettiin. Ja vähän oltiin vihaisia. Kerroin hänelle pikkusiskonsa kusipäisen entisen edesottamuksista. En tiedä onko minusta hienoa vai pelottavaa, kun hän sanoo, että tuntee sen kiukun leviävän selkää pitkin kohti niskaa. Nyt vain lievänä.

Iltapäiväkahvin jälkeen ajettiin autolla ja kannettiin tavaroita. Naurettiin. Työajallakin voi nauraa. Viereisen toimistokopin toveri nauroi "onko sitä oltu taas työajalla panemassa jossain?" Naurettiin takaisin eikä vastattu mitään.

Illalla mennään ajelulle, tai tehdään ruokaa. Ostetaan imuri. Hänellä ei ole omaa, on lainannut minulta.