Tänään ja eilen ja sitä edellisenä päivänä minä olen ollut täydellisen välinpitämätön.

Viimeisimmän "miellyttävän" kuvaviestin saatuani huomasin, että minä en kertakaikkiaan jaksa olla osallisena kaikenlaisten hullujen maailmassa. Minä en jaksa juuri nyt välittää edes vähän siitä, mitä hän minusta ajattelee.

Jos hän tahtoo viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka kokevat tarpeelliseksi lähetellä toisille ihmisille tarpeettomia ja epämiellyttäviä viestejä, saa niin tehdä ihan vapaasti. (Itselleen on varmasti ihan mukava uskotella, että eihän se nyt se voi olla, vaan koneella on viruksia ja vakoiluohjelmia, jotka lähettävät tietoa ihmisille, jotka eivät varmasti edes tunne meitä. Hah. Jos joutuu rakentamaan uskomattoman monimutkaisia rakennelmia, jotta asiat eivät olisi niinkuin ne näyttävät olevan, on todennäköisesti harhateillä.)

Jossain tosin tulee raja vastaan. Minua ei tarvitse sotkea joka soppaan. Minua ei varsinaisesti kiinnosta tietää toisten juhannuskännipanoista ja lapsista, joiden kanssa tullaan toimeen. Enkä minä tarvitse kummastakaan kuvamateriaalia.

Minä olen kohtuullisen kyllästynyt kolmansiin osapuoliin, joiden elämää minä tunnun häiritsevän loputtomasti. Mitä minun pitää tehdä, että tämä loppuu? Muuttaa toisaalle?

Oli miten oli. Naamakirjassa voi kuseksia nurkkiin loputtomasti, mutta minun sähköpostilaatikkoni ja kännykkäni ovat alueita, joille ei tarvitse jatkuvasti tunkea.