Olen istunut töissä ylimääräisiä tunteja. Olen lukenut kirjoja, joista en pidä. Olen juonut olutta seurassa, johon ei olisi pitänyt ikinä istua. Olen ollut reipas ja hankkinut lääkkeitä, jotka nukuttavat mukavasti.

Olen keksinyt loputtomat määrät tapoja ajatella mitä tahansa muuta. Ja se toimii, kunnes hän soittaa tai kolmas osapuoli kokee tarpeelliseksi muistuttaa. Ja sitten päivä onkin pilalla.

En tiedä mitä minä edes ajattelen enää. Toisaalta olen pohjattoman kyllästynyt niihin viesteihin. Olen niin pohjattoman kyllästynyt, että haluaisin muuttaa pois ja vaihtaa nimeni. Toisaalta olen uskomattoman vihainen siitä, ettei hän näe eteensä, vaan sokeasti uskoo mystisiin tietokoneviruksiin ja vakoiluohjelmiin.

Ja sitten vielä kaipaan rakasta ystävää, jolle en enää voi puhua kaikesta, vaan osa pitää säilöä puhuttavaksi toisella kertaa. Kun kenenkään mieli ei enää jaksa.

Olen vihainen siitä, että joku kolmas saastuttaa minun elämäni ja mieleni niin, etten voi nukkua. Enkä tiedä miten saada tämä kaikki loppumaan.

Minä en enää halua yhtään valokuvaa tai vittuilua. Miten pitää hourahtaa, että jaksaa päivittäin pahoittaa toisen ihmisen mielen? Semmoisen, jota ei ole edes tavannut?