Joinakin hetkinä toivoo, että olisi vastannut viimeiseen mukavaan viestiin pitkässä keskustelussa, pannut tietokoneen pois päältä ja mennyt nukkumaan, koska sitten olisi ehkä nukkunut. Joskus toivoo, että kaikelle on helvetin hyvä selitys. Joskus toivoo, ettei sosiaalinen media olisi niin vitun sosiaalinen.

Ja sitten on niitä hetkiä, kun tuntuu, että haparoi pimeässä eikä näe mitään. Ettei henki kulje kunnolla. Että ihmiset ovat julmia ihan omaksi ilokseen. Että tämä on kaikki jotain kansanhuvia, jota minä en vaan tajua. Että joku lukee tätä ja nauraa. Että minua pidetään tyhmänä.

En tiedä onko kyse puolitotuuksista, vittumaisista yksilöistä vai ihan vaan ihmisten täydellisestä typeryydestä.

Älä pyydä anteeksi. Muuta tilannetta niin, ettei sinun tarvitse olla pahoillaan joka käänteessä.