Päivällä olin pihalla. En saanut ajatuksesta kiinni. En tiennyt mitä ajattelen. En ollut varma joko ollaan sillä pysäkillä.

Illalla tiesin mitä ajattelen. Ymärsin, että matka jatkuu vielä. Toistaiseksi. Mutta tätä menoa ei loputtomiin. Yhden asian on pakko muuttua jonkinlaisella aikataululla. Minä en kykene tähän kovin kauaa.

Kerroin mitä ajattelen. (Minä en harrasta kaivelemista. Sen pitää riittää, kun sanoo, mitä tarkoittaa. Kenen ilo on jauhaa ja kaivella?) Kuulin toisen ajatuksia.

Nukuin lähellä.

Aamulla join kahvia. Suukotin, vaikka maistuin kahville ja tupakalle.

Eteenpäin? Rauhassa ja hitaasti, kyllä. Salassa tai muita loukaten, ei. Minä en halua olla sellainen ihminen, etkä halua sinäkään.