Minä kuulen ja ymmärrän. Minä kehoitan ja pyydän. Minä tiedän, että sinäkin tiedät.

Vaikeaa on katsoa, kun ihmiset repivät itseään. Oman itsensä repiminen on helpompaa, kun tietää mistä paloista voi luopua.

Minä kaipaan hetkittäin ihan hirveästi. Ja sitten tulee epämiellyttävä mielikuva, ja oksettaa.

Välillä pitää nukkua, tai edes syödä, vaikka kumpikaan ei huvita.

Mistä tulee ihmisen loputon optimismi siihen, että ehkä tällä kertaa ei sittenkään...