Tänään minulle sanottiin, että kriisinen elämä näyttää sopivan minulle, kun näytän kuulemma pirun hyvältä. Kiitos vaan, hopeareunus.

Olen nyt rento enkä ahdistunut, mutta tunnen sen tiukkuuden reunalla. Niinkuin istuisi nuotion ääressä valoisassa, mutta kuulee, että pedot ovat ihan siinä pimeyden rajalla. Eikä polttopuita riitä koko yöksi.

Hän auttaa hakemuksen kanssa. Minä tärisen, koska eilen sanottiin taas liikaa. Mutta vain vähän, koska aamulla jo kaduttiin.