Aamulla pesin hampaita ja huomasin, että minähän olen onnellinen.

Minulla on turvallinen olo.

Huomaan katsovani silmiin silloinkin, kun aina aiemmin olen katsonut toisaalle. Niin lähekkäin kuin olla vain voi. Erilaista olla siinä oikeasti läsnä. En minä arvellut, että minäkin voin tai saan. Että voidaan olla hauskoja ja rajuja ja helliä myös.

Hirmu vaikea uskoa, että ei tarvitsisi piilotella tai salailla mitään.

Mutta minä olen onnellinen, enkä jännitä tai odota. Koska nyt on hyvä, enkä tiedä mitä lisää voisin enää pyytää.